Askel ajattomuuteen

Oletko huomannut, että stressi, huoli ja paine ovat lähes aina sidoksissa aikaan? Ihmisen elämä koetaan lineaarisena aikajanana: nuorena, eilen, silloin, huomenna, ensi vuonna, vielä joskus. Aikajanalla eläminen tuntuu vaativan etenemistä ja tekemistä. Tässä iässä pitäisi jo… Tänään täytyy… Juuri nyt pitää x, jotta ehtii… Taas aika loppuu!

Jo aamulla päivän touhuputki tempaa mukaansa. Mieli tietää suoritettavien asioiden järjestyksen vaikka puoliunessa. Pian pää on täynnä huutoäänestystä pitäviä ajatuksia. Jalat kiiruhtavat ja pieni tuttu piiskuri asettuu tiukasti korvanjuureen pitämään vahtia ja kommentoimaan etenemisen onnistumista.

Olo voi olla reipas ja touhukas: mahtavaa tehdä, vuorovaikuttaa maailman kanssa ja saada aikaiseksi! Toisaalta jatkuva aikajanalla hölkkääminen saattaa väsyttää ja stressata: elämä tuntuu ainaiselta suorittamiselta, eikä tekeminen lopu, vaikka olet kuinka aikaansaava. Pään ympärillä on kiristävä vanne, joka aiheuttaa äreyttä ja kriittisyyttä. Mikään mitä teen ei tunnu riittävän.

Astu pois aikajanalta

Moni meistä on löytänyt yksinkertaisen salaisuuden. Tekemisen kaistan voi vaihtaa välillä olemisen tilaan. Aikajanalta voi astua hetkeksi pois. Sillä meissä asuu myös ajattomuus.

Voimme pysähtyä joksikin aikaa ja vain päättää avautua ajattomuudelle. Otamme askeleen posotuksen polulta tilaan, jossa oleminen avautuu ympärillemme. Ei tarvitse edetä mihinkään. Vain olla ja kuunnella. Kiristys päässä löystyy (pari ruuvia saattaa pudota!). On tilaa hengittää ja muistaa.

Mieli pyrkii jatkuvasti takaisin aikajanalle, sillä sille ajattomuudessa oleminen on vaikeaa. Siksi ajattomuus onkin hiukan mieletöntä… ja siinä on sen voima. Hiljaisuus. Avarampi tila.

Ei haittaa, vaikka mieli ajatuksineen kiskoo meitä takaisin aikaan. Riittää, että tunnistamme itsessämme olevan ajattomuuden. Voimme viipyä siellä hetken, ja sitten ehkä vähän kauemmin. Kohta ajattomuus voi tuntua jo hyvin luonnolliselta olotilalta ja sitähän se oikeastaan onkin.

Voimme ottaa mukaamme palan ajattomuutta minne ikinä menemmekin. Se tarkoittaa, että tiedostamme itsessämme olevan avaran hiljaisuuden, joka elvyttää ja tuo voimaa. Ehkä haluamme antaa sille enemmän tilaa. Ehkä löydämme sieltä vastaukset sydämen kysymyksiin.

Joulun kiireinen ajattomuus

Mietin aikaa ja ajattomuutta näin joulun alla. Joulun aika on kummallinen yhdistelmä kellontikitystä ja pyrkimystä rauhalliseen ajattomuuden kokemukseen. Toisaalta olemme niin kiinni ajassa, että oikein laskemme päiviä h-hetkeen. Lasten aika tuntuu pitkältä, aikuisilta meinaavat päivät ja tunnit loppua kesken.

Ja toisaalta vuodesta toiseen toistuvat rituaalit, vanhat joulukoristeet ja hiljaiset kynttilähetket henkivät tiettyä ajattomuutta. Kun tutut kuviot toistuvat, palaamme samaan tunnelmaan yhä uudestaan. 

Paljon muuttuu vuosien varrella  – ihmiset, olosuhteet ja me itse – mutta joulun osalta moni pitää sitkeästi kiinni tärkeistä perinteistä. Kaikkeen ei aika saa purra. Muistot, tunnelmat ja rituaalit liikkuvat vapaasti ajassa ja ajattomuudessa.