keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Syksyinen metsä opettaa luopumista





Näinä päivinä liikuskelen metsässä vähän haikein mielin. Taas on se aika, jolloin pitää vähitellen luopua luonnon väreistä, lehtien kahinasta ja maan pehmeydestä. Tallustelen mättäillä ja hengitän metsää tiedostaen sen tosiseikan, että päivänä minä hyvänsä maa on roudassa ja elämä kohmettuu aloilleen joksikin aikaa.

Ja nyt siis naatitaan, kun vielä voidaan! Ahmin sisääni kirkkaita värejä, jotka etenkin auringossa tuntuvat suorastaan häikäiseviltä. Puilla on rauhoittava ja eheyttävä vaikutus mieleen ja kehoon, sitä on jopa ihan mitattu! Asia on helppo todentaa omalla kokemuksella, ja luulenpa, etten ole tässä asiassa yksin. Metsään ovat jääneet monet murheet ja pahat mielet. Puiden lähellä pääsen paremmin kiinni olemassaolon ytimeen, metsä huokuu hyväksyntää ja rauhaa.

Yksi roolini on toimia Luonto-Liitossa metsälähettiläänä: käyn välillä puhumassa koululaisille metsäasioista, pidän draamallisia metsätunteja tai vien oppilaat metsäretkelle. En ole metsien asiantuntija, teen tätä ilopohjalta. :-D Saan jakaa tärkeää asiaa nuorille ja olen myös oppinut tosi paljon ihan sitä faktaakin metsistä ja niiden suojelusta.

Eilen koin jälleen ihastuttavan tuokion syksyisessä metsässä kuudesluokkalaisten nuorten kanssa. Aistittiin, havainnoitiin ja tehtiin hauskoja tehtäviä ryhmissä. Tuntui mahtavalta nähdä, kuinka nuoret innostuivat kokeilemaan ja leikkimään pienessä lähiöpöpelikössä. Suosikkitehtäviä olivat keijukaistanssiaisten järjestäminen ja luontorunojen esittäminen. Myös kauniita yksityiskohtia kuvattiin. Ja huomaamatta istutettiin pieniä metsäystävyyden siemeniä. Kyllä se lämmitti mieltä, kun muutama oppilas totesi lopuksi, että lupaavat tulla useammin metsään.

Se taisikin olla viimeinen metsäretki tänä vuonna. Sillä tosiaan, roudan aika lähestyy. Kirkkaankeltaisia vaahteranlehtiä potkiessani jätän samalla helliä jäähyväisiä. Syksyinen metsä opettaa tietoista luopumista. Huomioin tämän nyt, kiitän ja sanon moikka. Juuri niin kuin olen jo pitkään pyrkinyt tekemään kaikille vanhoille tarinoilleni ja uskomuksille, jotka eivät enää ”elä” eivätkä palvele minun elämääni. Kiitos ja moikka! Samoin kulahtaneille vaatteille ja liiallisille tavaroille: kiitos, moi moi! 

Niitä ei tule ikävä. Metsän elämää ehkä vähän, mutta mehän kohtaamme taas uudestaan. Lepää rauhassa, pöpelikkö.

perjantai 2. lokakuuta 2015

Kyselyn tulokset: luovuus kutsuu kohti uusia mahdollisuuksia




Kyselin äskettäin verkkotutkimuksen avulla, miten ihmiset kokevat suhteensa luovuuteen ja miten se näkyy omassa työssä. Sain loistavia ja ajatuksia herättäviä vastauksia, joista heijastuu luovuuden käsitteen henkilökohtaisuus ja moniulotteisuus. 

Ja nyt: yritän tiivistää saatua aineistoa selkeään pakettiin siten, että olennaiset asiat vastauksista pääsevät näkyviin ja  samalla teen oikeutta erilaisten näkemysten kirjolle. Yleisesti kerrottakoon, että muutaman kymmenen vastaajan joukko koostuu pääasiassa vakityössä käyvistä sekä yrittäjistä. Lisäksi suurin osa vastanneista on naisia. 


Mitä on luovuus ja miten se näkyy työssä?

Kyselyyn tulleet vastaukset kertovat, että luovuus työelämän yhteydessä tarkoittaa monelle ensisijaisesti kykyä ratkaista ongelmia, keksiä parempia työskentelytapoja ja nähdä tilanteet uusilla tavoilla. 

Luovuus on jotain, mikä avaa tapoja ajatella, tehdä, havainnoida ja yhdistellä. Omaan toimintaan liittyvät näkökulman muutokset johtavat oivalluksiin, joiden kautta tekemisen laatua ja omaa suhdetta työhön voi kehittää.

”Luovuus työelämässä tarkoittaa kykyä keksiä tehokkaita polkuja kohti tavoitteita, kykyä ja uskallustakin uudistua niin, ettei säännönmukaisesti tallo samoja polkuja.”

”Tykkään pohtia ja kyseenalaistaa ja luoda uusia ajattelumalleja. Toisaalta tykkään myös luoda jotain konkreettista ja näkyvää.”

Osa vastaajista yhdistää luovuuden kykyyn kuunnella intuitiota ja astua ennalta arvaamattoman innostuksen virtaan. Silloin siirrytään laajempaan käsitykseen luovuudesta, joka ulottuu paitsi omaan työhön myös muille elämänalueille.

”Luovassa tilassa olen yhteydessä ydinolemukseeni ja kuulen intuitiotani. Luovuus on ennen kaikkea tunnetta ja oivalluksia, joista syntyy täysin uusia näkökulmia.”

”Mielestäni luovuus tarkoittaa sitä, että antaa uusien ideoiden virrata ja muhia siinä hetkessä. Usein ideoiden ilmestyessä ei vielä ole tarkkaa tietoa mihin niitä voi soveltaa.”

Yhteistä vastauksille on se, että luovuus koetaan merkitykselliseksi osaksi itseä ja omaa toimintaa. Se on innostuksen ja ideoinnin alkulähde. Jos luovuudella on sijaa työssä, se nähdään henkisenä voimavarana, kaavamaisuuden kampittajana ja muutosten mahdollistajana. Mikäli luovuus ei pääse esiin työssä, moni kokee jotain puuttuvan.

Mikä estää luovuutta?

Mitkä ovat suurimmat esteet luovuuden toteutumiselle, etenkin työelämää ajatellen? Yleisimmäksi torppaajaksi nimettiin odotetusti kiire, ja sen seuralaiset stressi ja väsymys. Lähes yhtä keskeiseksi luovuuden tappajaksi koettiin liian ahtaat rakenteet ja kaavamaiset asenteet, toisin sanoen liika määrittely, kontrolli ja yleinen jumittaminen.

Monet myös kokivat, että ilmapiiri työpaikalla voi olla latistava ja negatiivinen. Toisinaan esimiehet ovat innostusta lyttääviä; uutta ajattelua tai vanhojen tapojen kyseenalaistamista ei sallita. Joidenkin mielestä työkaverit ovat ankeuttajia, toisaalta myös yksinäisyys mainittiin luovuutta estäväksi tekijäksi.


Näin vastaajat kertovat luovuuden esteistä työssä:

”Määritellyt menettelytavat. Latistavat ja kahlitsevat esimiehet, jotka onneksi ovat kyllä vähemmistönä.”

”Kiire ja byrokratia, liian tiukat raamit. Latistaminen ja ankeuttaminen: innostuksen liekin ja siten luovuuden voi lytätä joku kanssaihminen tai yhtä hyvin itsekin.”

”Jäykät organisaatiorakenteet, innostamattomat esimiehet, kiire ja aikapaine, ilmapiiri jossa asiat tehdään niinkuin ne on aina tehty.”

”Kiire ja työstä aiheutuva stressi. ”

”Suurimmaksi osaksi ihmisen omat blokit tai mielessä jumittaminen. Niistä johtuva suorittaminen ja kielteiselle työympäristölle altistuminen.”

Mietin tuota kiirettä, jonka yli puolet vastaajista mainitsi. Mistä se johtuu? Tekemistä aina riittää ja lisää löytyy koko ajan. Tarkoittaako tekemisen paljous automaattisesti kiirettä vai voiko kiire olla myös asenne, jonka olemme omaksuneet? Joskus tehtävien paljous suhteessa aikaan on liiallista eikä sitä aina voi itse päättää. Joskus taas kasaamme itse tehtäviä päällemme jatkuvalla syötöllä ja kiireen tunteesta tulee osa ”työminää”. 

Kiire voi olla myös aina pätevä selitys sille, että emme malta pysähtyä, hengittää ja kuulostella. Milloin kiire on organisointikysymys ja milloin asennekysymys? Mitä valintoja voimme tehdä, jotta emme anna kiireen kuristaa luovuutta?


Miten jaksan paremmin?

Työssä viihtyminen, mistä se koostuu? Mitkä tekijät auttavat jaksamaan? Vastaukset voisi tiivistää kolmeen sanaan: ilmapiiri, tasapaino, mielekkyys.

Ilmapiiriin vaikuttavat  monet tekijät: työtoverit, asiakkaat, työn organisointi jne. Se on se hyvä fiilis, kun on helppo olla ja hymy herkässä. Kunnioittava ja kannustava yhteistyö. Hyvä ilmapiiri vaikuttaa työssä jaksamiseen kenties eniten, koska sen vastakohta eli huono ilmapiiri, syö taatusti kaikki voimat, vaikka olisi unelmatyössään. 

Tasapaino kuvaa työn ja vapaa-ajan tervettä suhdetta, sopivaa työtahtia ja työmäärää. Toimiva ajankäyttö ja resursointi säästävät ylimääräiseltä stressiltä ja kuormitukselta. Tasapaino on itsestä ja kokonaisuudesta huolehtimista. 

Mielekkyyden kokemus taas syntyy siitä, että saa tehdä itselleen sopivaa työtä, jonka kokee merkitykselliseksi. Motivaatio vahvistuu onnistumisen kokemuksista ja tunteesta, että saa toteuttaa itseään ja kehittyä.

Moni mainitsee jaksamisen edellytykseksi myös riittävät hengähdyshetket ja mahdollisuuden päättää itse omasta rytmistään.


Luovuuden vahvistaminen

Seuraavaksi kysyin, kuinka luovuutta voisi vahvistaa työympäristössä. Vastausten monipuolisuus yllätti minut. Sain niin paljon loistavia vinkkejä, että tekisi mieleni liittää tähän koko lista.

Mainittakoon, että kaikki jaksamisen yhteydessä käsitellyt seikat toimivat myös luovuuden vahvistamisen lähtökohtina. Kuten olen usein havainnut: hyvinvointi tukee luovuutta, luovuus tukee hyvinvointia.

Ja tässä ajatuksia ja ideoita, joilla luovuutta todellakin voi vahvistaa työympäristössä:

Enemmän kokeiluhenkeä, erityisesti johdolle. Lupa kokeilla ja epäonnistua, jonka jälkeen on mahdollista muuttaa toimintatapaa.”

”Mahdollistamalla enemmän kohtaamisia, puhumalla yhdessä isoista yhteisistä tavoitteista, antamalla lupaa kaikille kehittää parempia työskentelytapoja.”

”Innostavalla johtamisella ja lisäämällä itseohjautuvuutta."

”Lukemalla, musisoimalla tai vaikka piirtämällä, rentoutumalla, olemalla välillä tekemättä mitään.”

”Työn prosesseista irtautuminen, uusien näkökulmien hakeminen suhteessa työn prosessiin ja työympäristöön.”

”Tilasuunnittelulla, rikkomalla rajoja aikuisten työympäristöissä (vaikka tavallisella taukojumpalla!).”

”Antamalla kaikkien jakaa ideoitaan ja kokemuksiaan myös työelämän ulkopuolelta. Olen huomannut, että kaikki vaikuttaa kaikkeen ja yllättävät asiat voivat johtaa uusiin neronleimauksiin.”

”Hyväksyvällä ja kannustavalla ilmapiirillä, työntekijöiden vahvuuksien ja onnistumisten huomaamisella. Antamalla ja luomalla tilaa kokeilemiselle ja ideoimiselle.”

”Pienillä tauoilla, jaloitteluhetkillä, kädentaitotuokioilla kesken päivää. Se nollaa pään kiireeltä ja stressiltä.”

”Luomalla työympäristöstä toimivan, rennon ja houkuttelevan.”

”Annetaan ideoiden kehittyä vapaammin eikä olla heti tyrmäämässä jotain jos se ei sovi tämän hetkiseen tilanteeseen.”



Tilaisuuksia uudelle

Vastauksia lukiessani minulle tuli olo, että ihmiset luonnostaan kaipaavat kokeilua, vaihtelua ja mahdollisuuksia uusille ideoille. Se on osa synnynnäistä luovuuden voimaa. Rutiinit ja liian luutuneet rakenteet, sisäiset ja ulkoiset, ajavat meidät helposti kulkemaan tuttua uomaa päivästä toiseen.

Toisaalta hyvin toimivat rakenteet tuovat tasapainoa ja turvallisuutta, joka mahdollistaa paitsi työn tuottavuuden ylipäänsä, myös luovan kokeilun ja uuden kehityksen. Voisi kiteyttää siis niin, että luovuus tarvitsee joustavia rakenteita, jotka palvelevat ja tukevat, mutta eivät tukahduta.

”Luovuus olisi kovasti tarpeen kehittämistyössä. Vähän pelottaakin, että mitä jos pää ei toimi tarpeeksi hyvin ja jumittuu vain hoitelemaan tehtäviä, joita vastaan tulee.”

”Luovuutta pitää huoltaa ja sille pitää järjestää mahdollisuuksia – niin vapaa-ajalla kuin töissäkin.”

”Luovuus vaatinee myös halua ottaa itse vastuuta omasta olosta. Saattaa olla helpompaa olla olematta luova ja syyttää olosuhteita omasta olosta.”

”Olisi kiinnostavaa nähdä, mitä seuraisi siitä, että luovuus asetettaisiin tuottavuuden edelle. Jos luovuuteen sijoitettaisiin, miten se vaikuttaisi toiminnan kannattavuuteen? Voiko hyvään oloon sijoittaminen tuoda välillisesti suurempaa tuottavuutta?”

”Ensisijaisesti halusin yrittäjäksi juuri siksi, että saan toteuttaa luovasti ideoitani ilman että kukaan sanoo, ettei tuo kuule onnistu.”

”Jos luovuus katoaa tai tukahtuu, on aika hypätä sivuun ja tehtävä hetki jotain muuta tai eri tavalla. Rutiinit ovat sitä varten että niitä ajoittain rikotaan ja katsotaan, mikä muuttui. ”

Suuret kiitokset kaikille kyselyyn vastanneille!