Istahdan hetken nurmella, kun aurinkokin paistaa ihanasti ja
saa vielä hetken nauttia kesästä.
Mieleeni nousee kysymys: voiko näin vahvistaa luovaa ajattelua? Aika monet sanoisivat tällaista oleilua laiskuudeksi, sillä nythän on arkipäivä, hyvänen aika. Elinkeinoelämän näkökulmasta luovuus on jotain, josta tulee olla mitattavaa hyötyä. Se on kilpailuetu, sen
pitää tuottaa. Vähintään on syytä olla superinnovaattori.
Eikä minulla ole mitään innovointia vastaan, vaikka tässä
istuskelen. Eikä minulla ole mitään tuottavuutta vastaan. Päinvastoin.
Mutta voisivatko luovat ideat ja ajatukset tulla esimerkiksi juuri näin? Rentoutumalla,
aistimalla, elämästä nauttimalla.
Sen sijaan, että yrittäisin määritellä, mitä on oikeanlainen
luovuus, totean vain, että se voi toimia monella tavalla. Kenelle se on
innovatiivisuutta, kenelle taiteellisuutta, kenelle vapautta ja tilaa elää
omien arvojensa ja intohimonsa ohjaamana. Ja paljon muuta. Sen verran kuitenkin
uskallan väittää, että kiire, stressi ja putkiajattelu eliminoivat luovuutta
aika tehokkaasti.
Luovuudesta puhutaan paljon, sitä toivotaan paljon, moni
haluaa olla luovempi. Olennaista onkin kysyä itseltään: Miksi luovuus? Miksi
haluan olla luova ja mitä se minulle edustaa?
Silloin alamme ymmärtää, mitä luovuudella tavoittelemme. Ja
silloin aukeaa se, mikä meille ylipäänsä on tärkeää ja merkityksellistä.
Koska se heijastaa arvojamme
Koska se heijastaa arvojamme
Ja minä vastaan: luovuus kiehtoo minua, koska haluan aistia
herkemmin, havainnoida laajemmin, käyttää intuitiota ja vapauttaa mieltäni. Haluan
oppia ilmaisemaan itseäni syvästi, nähdä elämän keveästi ja värikkäästi,
toteuttaa itseäni monipuolisesti.
Kaipaan uusia näkökulmia, herättäviä havaintoja, rutiinien kyseenalaistamista.
Monia sävyjä ja tasoja todellisuuteen. Sitä, että osaan nähdä toisin ja
ihmetellä. Siksi luovuus. (Ja tässähän voisi käyttää vaikka mitä muitakin
sanoja, mutta jotenkin itselleni tämä ’luovuus’ vaan tuntuu luontevalta.)
Joku muu vastaa ihan toisella tavalla. Kysymykseen 'Miksi luovuus?' on miltei pakko vastata siten, että omat arvomme tulevat näkyviksi.
Siihen, että istuskelee keskellä arkipäivää nurmella nauttimassa auringosta, sisältyy minulle monta luovuuden edellytystä: tilaa olla ja ajatella, elämän arvostamista, havainnointia.
Siihen, että istuskelee keskellä arkipäivää nurmella nauttimassa auringosta, sisältyy minulle monta luovuuden edellytystä: tilaa olla ja ajatella, elämän arvostamista, havainnointia.
Sitä että annan itselleni luvan toimia näin, omalla tavallani. Ja mitä siitä syntyy?
Voiko luovuutta olla se, että olen peffatuntumalla kiinni kasvun maaperässä? :-D