torstai 29. tammikuuta 2015

Työelämän muutoksiin tarvitaan esteettistä logiikkaa




Osallistuin tällä viikolla Taideyliopiston järjestämään seminaariin, jossa esiteltiin vastavalmistuneita taiteilija-kehittäjiä ja puhuttiin taidelähtöisten menetelmien merkityksestä alati muuttuvassa työelämässä. Ja nyt se on kuulkaa niin, että organisaatioissa ja yritysmaailmassa aletaan pikkuhiljaa ymmärtää luovan ja esteettisen lähestymistavan merkitys.

Toimintakulttuuri on muuttumassa sellaiseksi, että taiteellinen ja luova tekeminen ei ole vain koriste tai hauska kuriositeetti vakavasti otettavan toiminnan asusteena. Taiteellinen, aistillinen ja emotionaalinen toiminta luo kokonaan uutta logiikkaa työelämään – inhimillistä, kokonaisvaltaista ja monella tavalla koskettavaa yhdessä tekemisen kulttuuria.

Taide tulee väliin

No niin. Uudesta koulutusohjelmasta valmistuneet taiteilija-kehittäjät lähtevät nyt tekemään taiteellisia interventiotaan työelämään. Luova osaaminen ja elämyksellisyys tuovat toivon mukaan organisaatiokulttuuriin joustavaa ajattelua, hyvinvointia ja uudenlaisia vuorovaikutteisia työtapoja. Vähitellen ymmärretään, että tätä kautta syntyy uusia innovaatioita ja tulevaisuuden menestystekijöitä.

 
Seminaarissa uudet taiteilija-kehittäjät esittelivät metodeitaan pienissä työpajoissa. Sain jälleen huomata, miten lyhytkin toiminta jonkin normiolemisesta poikkeavan ilmaisumuodon parissa saa aikaan vipinää aivoissa, elämyksiä ja oivalluksia. Monet liikkeeseen, kuvaan ja luovaan kirjoittamiseen perustuvat harjoitukset ovat itselleni tuttuja esimerkiksi ekspressiivisen taideterapian saralta. Lisäksi taiteilijat olivat tuoneet jonkin oman, ainutlaatuisen tulokulmansa työpajoihin. 

Ilahduttava huomio: estetiikalla on merkitystä!

”Taiteella on kyky puhutella koko ihmistä. Taide vaikuttaa myös niihin osiin aivoista, jotka vastaavat symbolisesta ja emotionaalisesta toiminnasta.” Tähän tyyliin kertoili seminaarin avainpuhuja Giovanni Schiuma Lontoon Innovation Insight Hubista. Schiuma on tutkinut taiteen ja bisnesmaailman suhdetta ja visioi, että nämä alueet alkavat jossain vaiheessa integroitua toisiinsa.
Perinteisesti taidemaailma ja bisneselämä ovat kyräilleet toisiaan vastakkaisilta puolilta tai kätelleet pikaisesti ohimennen. Visioissa ne sulautuvat dna:ta myöten ja muodostavat täysin uudenlaisia ajattelumalleja.


Schiuma puhuu esteettisestä teknologiasta viitaten kokemuksen, havaintojen, tunteiden ja tarinoiden elementteihin. Näillä esteettisillä välineillä on keskeinen rooli tulevaisuuden innovaatioissa ja bisnesmalleissa. Jee! 

Muinoin estetiikasta valmistuneena, liialliseen teoretisointiin silloin kyllästyneenä maisterisplanttuna, minusta tuntuu nyt jännittävältä huomata, että niillä opiskelukirjojen teemoilla ja käsitteillä todella voi olla merkitystä konkreettisessa todellisuudessa. Esteettisen ymmärryksen kautta tuodaan uusia tasoja liike-elämään ja innovaatioihin. Havaitsemiseen, kauneuden kokemukseen ja taiteen kieleen liittyvä tematiikka lienee kohta kuuminta hottia organisaatioiden kehitystyössä. 

 
Näin ajattelee seminaarissa myös puhunut Merja Niemi Opetus- ja kulttuuriministeriöstä. Hänen mukaansa työelämä tarvitsee nyt ennen kaikkea yhdessä tekemisen kulttuuria ja systeemistä ajattelua, jossa ei enää pakkauduta erillisiin siiloihin. Ymmärretään olevamme kaikki yhtä kokonaisuutta. 

Niemi peräänkuuluttaa inhimillisyyttä ja holistista ajattelua organisaatioihin. ”Tarvitsemme uutta ajattelua. Pysähtymällä ja olemalla ei tietämisen tilassa avautuu uusia, kestäviä ratkaisuja”, Niemi uskoo. Tässä taiteen toimintalogiikka on läpimurtavan keskeinen.