tiistai 4. marraskuuta 2014

Ihmetellen Helsingin sylissä



Kantapäät kopsaavat rytmissä asvalttia vasten, katse haravoi maisemaa. Ilma tuoksuu syysauringolta, keltaiset (tai aika ruskeat jo) vaahteranlehdet täplittävät katujen reunoja. Nyt olemme IHMETTELYKÄVELYLLÄ: oikein erikoisluvan kanssa katsomassa, kokemassa, ihastelemassa. Oi ihana Helsinki!

Yhdessä ihmettely tuo spesiaalin lisän katujen tallaukseen ja haahuiluun. Nyt meillä on mahdollisuus jakaa tämä yhteinen kokemus: kertoa muistoja ja ajatuksia, värittää ja syventää kaikkea havaitsemaamme.


Aika harvoin tulee tietoisesti tutkiskeltua sitä paikkaa ja hetkeä, jossa juuri nyt sattuu olemaan. Yhdessä se on luontevaa ja kiehtovaa. Voimme vaikkapa heittäytyä puiden syliin lepäämään Tähtitorninvuoren puistossa, kuunnella tuulta. Sitten puiden kahina ja puistonurmen pehmeys vaihtuvat jalkakäytäviin ja ratikoiden kolinaan. Kaikki mahtuu samaan kaupunkimaiseman hengitykseen.



Kadut ovat täynnä tarinoita, rakennukset ja kulmaukset heräävät henkiin muistoista. ”Täällä olin silloin...” ”Nuorena aika usein tässä…”.  Elettyjä hetkiä riittää jokaiselle korttelille. Ja nyt juuri tällä hetkellä: näenkin kaiken ihan uudella tavalla. Punavuoressa vanha, harmaa kivitalo saa persoonan, kun Leena kertoo sen tarinan sokean miehen elämäntyönä. 

Merimaisema vilkuttaa Eiranrannassa, ikuinen tuli lepattaa. Rakennusten kauneus tulee iholle ja ihastuttavat yksityiskohdat suorastaan hyppivät esiin. Minä näen! Ahaa! Ihmettelen. Oletko koskaan katsonut maisemaa Juhani Ahon näkökulmasta? Mitä kaikkea Helsingin patsaat näkevätkään?

 
Ihmettelykävelyn tarkoituksena on harjoitella tietoista havainnointia ja läsnäolevaa kokemista tutuilla reiteillä. Samalla osoitamme arvostusta kaupunkimaiseman monimuotoisuutta kohtaan. Ja miten ihmetellessä näkeekin paljon! Ikään kuin antaa itselleen luvan kokea vähän enemmän.


Ihmettelyohjeiden kohta ”havainnoi ilman tulkintaa” herättää hilpeyttä. Blanko havainnointi tuntuu mahdottomuudelta, ihmisiä kun olemme, näkemyksinemme. Tarkoitus onkin huomioida, miten väritämme kokemuksen, mitä se juuri minussa herättää. Ja olisiko mahdollista havainnoida vastaanottaen ja hyväksyen kaikki, ilman mielen tarvetta määritellä ja arvostella? Ja toisaalta, ei silläkään väliä. Mielikuvitus saa laukata, uusia tarinoita saa syntyä, mielipiteillä on lupa nousta.

Ihmettelyn merkitys on siinä, että olemme nyt avoimia tällä maisemalle, tälle kokemukselle, jaamme tämän hetken monine väreineen. Kaikki aistit auki.

Meitäkin ihmeteltiin ruudun takaa.
Ensimmäisen Ihmettelykävelyn 31.10.2014 organisoivat Mirkka-Maaria ja Leena (miridium, Piut & Paut Company ja Hei Helsinki ry). Seuraavan kerran kävellään yhdessä ihmettelyn hengessä joskus ensi keväänä. Tule mukaan!